Hyppää pääsisältöön

Palvelemme pääsiäisenä 29.3.–1.4. viikonloppuaukioloaikojen mukaisesti. Kiireettömissä asioissa voit keskustella sairaanhoitajien kanssa chatissa myös pääsiäisenä joka päivä kello 10–16.

Lue lisää.

Synnytyksen aikana

Tästä osiosta voit lukea seuraavista aiheista:

  • Synnytys lähestyy
  • Lapsivesi meni!
  • Tilanteet, joissa tulee ottaa välittömästi yhteyttä tai tulla sairaalaan
  • Näin synnytys etenee
  • Keisarileikkaus
  • Entä jos synnytys täytyy käynnistää?

Synnytys käynnistyy joko supistuksilla tai lapsivedenmenolla useimmiten raskausviikkojen 38-42 aikana.

Synnytyksen lähestyessä voit tuntea supistuksia, jotka välillä taukoavat. Supistuksia saattaa tulla säännöllisesti useamman tunnin ajan. Ennakoivalle supistelulle on tyypillistä, ettei supistusten väli lyhene eikä kipu merkittävästi lisäänny. Toistuvat, välillä taukoavat supistukset voivat tuntua raskailta ja väsyttäviltä, mutta niillä on erittäin tärkeä tehtävä kehosi valmistautuessa synnytykseen. Ne eivät siis ole yhtään vähäpätöisempiä kuin synnytyksen myöhemmässä vaiheessa esiintyvät supistukset.

Tässä vaiheessa on turvallista olla kotona ja odottaa synnytyksen luonnollista lähestymistä. Supistuskipuja voi helpottaa esimerkiksi lämpimässä suihkussa, TENSin tuella, jumppapallolla istuen tai lämpöpakkausten avulla. Kun supistuksiin tulee taukoa, on hyvä syödä ja levätä. Pienetkin torkut ja välipalat auttavat jaksamaan ja helpottavat oloasi. Voit ottaa parasetamolia kipulääkkeeksi. Puolison tai tukihenkilön rooli on yhtä tärkeä jokaisessa synnytyksen vaiheessa.

Lapsivesi voi mennä missä vaiheessa tahansa synnytyksen aikana. Joskus synnytys käynnistyy vedenmenolla ja supistukset alkavat vasta sen jälkeen. Toisilla taas kalvot puhkeavat vasta lapsen syntymän yhteydessä. Lapsivedenmeno voi yllättää vauhdikkaalla ryöpsähdyksellä eikä silloin asiasta ole epäilystä. Lapsivettä saattaa tulla myös tihkumalla ja silloin voi olla vaikea tietää, onko kyse vedenmenosta vai emättimen valkovuodosta. Jos epäilet lapsivedenmenoa, laita side ja seuraa tilannetta. Vesi ei kuitenkaan koskaan tule pois kohdusta kerralla, vaan vuoto jatkuu koko synnytyksen ajan. Lapsivettä myös muodostuu koko ajan lisää.

Kun lapsivettä tulee, voit rauhassa odotella supistusten käynnistymistä kotona noin 12 tuntia, jos

  • raskautesi on täysiaikainen ja se on sujunut normaalisti
  • lapsivesi on väriltään kirkasta tai vaaleanpunaista
  • vauvasi on kohdussa pää alaspäin
  • tunnet vauvan liikkeet

12 tunnin jälkeen sinut kutsutaan naistentautien ja synnytysten päivystykseen tilannearviota varten. Sairaalassamme otetaan kaikilta synnyttäjiltä B-streptokokkinäyte (GBS) emättimestä ennen synnytystä. Kyseessä on PCR-menetelmällä tehtävä pikatutkimus, jonka avulla selvitetään, onko synnyttäjän emättimessä streptokokkia. GBS on osa emättimen normaaliflooraa, ja sitä esiintyy 15-40 prosentilla naisista. Muulloin siitä ei ole haittaa, mutta synnytyksen aikana GBS voi aiheuttaa vastasyntyneelle vakavan infektion. Siksi antibioottiestohoito annetaan synnytyksen aikana kaikille äideille, joilla todetaan GBS.

Jos GBS-näyte on negatiivinen ja kaikki on kunnossa, 12 tunnin jälkeen sinun on vielä mahdollista kotiutua odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Jos lapsivesi menee tai kivuliaat ja tihenevät supistukset alkavat, tule heti sairaalaan, jos

  • lapsivesi on vihreää tai veristä,
  • raskautesi on kestänyt alle 37 viikkoa,
  • vauvasi on perätilassa,
  • odotat kaksosia

Jos sinulla on poikkeavaa vuotoa tai kipua, tule heti sairaalaan, jos

  • sinulla on jatkuvaa kipua tai kirkasta verenvuotoa (huom: vereslimainen vuoto on normaalia, jos raskautesi on täysiaikainen),
  • jatkuva kipu on erittäin kovaa ja/tai verenvuoto on runsasta → tule ambulanssilla,
  • kipu on kovaa ja sinulla on voimakas ponnistamisen tarve → tule ambulanssilla

Jos sinulla on muita äkillisiä oireita, ota yhteyttä sairaalaan, jos

  • vauva ei mielestäsi liiku kohdussa normaalisti
  • sinulla on esimerkiksi kova päänsärky, näköhäiriöitä tai ylävatsakipua
  • sinulla on voimakasta kutinaa kämmenissä, jalkapohjissa tai vatsalla

Ota aina neuvolakortti mukaan raskausajan päivystyskäynneille ja synnytysvastaanotolle.

Avautumisvaiheen aikana supistukset saavat kohdunsuun avautumaan. Avautumisvaihe kestää ensisynnyttäjällä keskimäärin 12–20 tuntia, uudelleensynnyttäjällä yleensä vähemmän. Etenkin ensisynnyttäjällä voi kulua useitakin tunteja melko voimakkain supistuksin synnytyksen alkuvaiheessa ennen kuin kohdunsuu alkaa avautua. Synnytyksen eteneminen on kuitenkin yksilöllistä ja tätä luonnollista tapahtumaa emme voi tarkkaan ennustaa tai aikatauluttaa.

Avautumisvaiheen alku kannattaa viettää kotona itselle tutussa ympäristössä. Kotona voitte yhdessä puolison kanssa kokeilla luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä kuten lämmintä suihkua, hierontaa, quashakampaa ja esimerkiksi jumppapallolla keinuttelua. Sairaalaan kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun supistukset ovat voimakkaita ja koet tarvetta esimerkiksi lääkkeelliselle kivunlievitykselle. Ei ole mitään tarkkaa määritelmää sille, milloin sairaalaan tulee lähteä. Kaikki riippuu sinun voinnistasi ja synnytyksen eteneminen ja esimerkiksi supistuskipu on yksilöllistä. Jos kaipaat tukea päätöksen tekemiseen, voit aina soittaa synnytysvastaanoton kätilölle. Muuten synnyttämään lähtiessä ei tarvitse soittaa meille etukäteen.

Sairaalaan naistentautien ja synnytysten päivystyksen sisäänkäynti tapahtuu NOVA 2 -oven kautta. Kätilö ottaa teidät vastaan. Sairaalaan tullessa kätilö keskustelee kanssasi raskausajasta ja voinnistasi. KTG-rekisteröinnillä nähdään vauvan sydänäänivaihtelu ja supistusten piirtyminen. Kätilö tai lääkäri tekee tarvittaessa sinulle myös sisätutkimuksen. Joskus tarvitaan muitakin tutkimuksia, esimerkiksi ultraäänitutkimusta tai verinäytteitä. Ota aina neuvolakortti mukaan synnytysvastaanotolle. Tilanteen mukaan synnytysvastaanotolta siirrytään synnytyshuoneeseen tai synnytysvuodeosastolle odottamaan tilanteen edistymistä. Synnytysvastaanotolta voi palata vielä kotiinkin. Kätilö keskustelee kanssasi eri vaihtoehdoista.

Myös sairaalassa sinulla on mahdollisuus käyttää lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä avautumisvaiheen aikana. Niitä voidaan soveltuvin osin käyttää myös lääkkeellisten kivunlievitysten kanssa yhdessä. Meillä on tarjolla erilaisia luonnonmukaisia keinoja supistuskivun lievittämiseen.

Luonnonmukaiset keinot lievittää supistuskipuja

  • amme (osassa synnytyshuoneista)
  • lämmin suihku tai lämpöpakkaukset
  • TENS (häiritsee kipusignaalin kulkua hermoissa ja lisää endorfiinin eritystä kehossasi)
  • aquarakkulat (selkään pistettävät pienet vesirakkulat)
  • hieronta ja quasha
  • jumppapallo ja keinutuolissa keinuttelu

Voitte soittaa myös teille mieluista musiikkia ja saat käyttää ääntäsi vapaasti synnytyksen aikana. Synnytyshuoneen hämärä valaistus auttaa rentoutumaan ja liikkeellä oleminen helpottaa oloa. Omia eväitä voitte säilyttää oleskelutilan jääkaapissa.

Synnytyskivun kokeminen on hyvin yksilöllistä ja myös synnytyksen kulku vaikuttaa siihen. Siksi itselleen ei kannata luoda liikaa paineita esimerkiksi synnytyksen etenemiseen tai käytettyyn kivunlievitykseen liittyen. Kerro aina rohkeasti toiveistasi kätilölle. Lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä käytetään omien tarpeidesi ja tuntemustesi mukaan.

Lääkkeelliset kivunlievitysmenetelmät

  • Oksikodoni: Ihon alle tai lihakseen pistettävä kipulääke
  • Ilokaasu: Maskin kautta supistusten aikana hengitettävä typpioksiduuli
  • Kohdunkaulan puudutus: Synnytyslääkärin paikallisesti kohdunsuun viereiseen tilaan annostelema puudutus
  • Epiduraalipuudutus: Anestesialääkärin laittama selkäpuudutus, jossa viedään pieni katetri selkänikamien välistä epiduraalitilaan. Kätilö antaa sinulle lisäannoksia lääkettä (puudutusaineen ja kipulääkkeen yhdistelmä) tilanteen mukaan. Katetri poistetaan selästä synnytyksen jälkeen.
  • Spinaalipuudutus: Anestesialääkärin laittama selkäpuudutus, jossa annetaan kerta-annos lääkettä (puudutusaineen ja kipulääkkeen yhdistelmä) selkänikamien välistä spinaalitilaan.
  • Pudendaalipuudutus: Synnytyslääkärin laittama paikallinen häpyhermon johtopuudutus, jota käytetään lievittämään ponnistusvaiheen kipua.

Ponnistusvaihe alkaa siitä, kun kohdunsuu on täysin auki ja aktiivinen ponnistaminen alkaa. Ensin vauvan annetaan laskeutua synnytyskanavassa supistusten mukana. Sen jälkeen ponnistaminen tapahtuu supistuksen aikana, jolloin sinulle tulee tarve työntää. Ponnistusvaiheessa voit kokeilla erilaisia asentoja esimerkiksi kylkimakuulla, polviseisonnassa, jakkaralla tai puoli-istuen. Ponnistusvaiheen kesto vaihtelee suuresti, muutamasta minuutista pariin tuntiin. Kun vauva syntyy ja hän on hyväkuntoinen, vauva nostetaan heti syliisi.

Jälkeisvaiheessa vauvan synnyttyä toinen vanhemmista tai tukihenkilö voi halutessaan kätilön avustamana katkaista napanuoran, kun se lakkaa sykkimisen. Vauva saa K-vitamiinipistoksen, joka suojaa häntä tehokkaasti verenvuodoilta. K-vitamiinia tarvitaan veren hyytymistekijöiden muodostamiseen. Sitten kätilö auttaa istukan syntymään ja mahdollinen repeämä tai episiotomia ommellaan puudutuksessa.

Vauvan ensimmäinen tunti alkaa hänen sopeutumisellaan kohdun ulkopuoliseen elämään. Ensi-itkun jälkeen vauva rauhoittuu ja lepää, hän saattaa nukkuakin hetken. Kun vauvan annetaan rauhassa toipua syntymästä, hän alkaa etsiä rintaa ja on ensimmäisen imetyksen aika. Vasta sen jälkeen vauva mitataan ja punnitaan. Häiriötön ihokontakti ja ensi-imetys ovat tärkeitä vauvalle, ne tukevat myös imetyksen käynnistymistä. Saatte yhdessä perheenä tutustua toisiinne ja juoda vaikkapa kahvit. Äiti voi käydä suihkussa ensi-imetyksen jälkeen. Äidin ja vauvan vointia seurataan synnytyshuoneessa vähintään kaksi tuntia synnytyksen jälkeen. Sen jälkeen siirrytään synnytysvuodeosastolle.

Jos alatiesynnytys ei ole jostain syystä mahdollinen, vauva syntyy keisarileikkauksella eli sektiolla leikkausosastolla. Keisarileikkaus voi olla suunniteltu eli elektiivinen, jolloin saat sovitun leikkausajan ja ohjauksen äitiyspoliklinikalla, ja saavutte vauvan suunniteltuna syntymäpäivänä sairaalaan synnytysvastaanotolle. Syitä suunnitellulle keisarileikkaukselle ovat esimerkiksi odottajan ahtaaksi todettu lantio, synnytyspelko, syntyvän lapsen poikkeava tarjonta tai poikkeava kasvu. Suunniteltu keisarileikkaus pyritään tekemään aina selkäpuudutuksessa (spinaalipuudutus). Anestesialääkäri arvioi aina parhaan mahdollisen kivunpoistomuodon.

Vauvan toinen vanhempi tai muu tukihenkilö saa olla leikkauksessa synnyttäjän tukena samalla tavalla kuin alatiesynnytyksenkin aikana. Kun leikkaus alkaa, kuluu tavallisesti vain muutamia minuutteja vauvan jo syntyessä. Synnytyslääkäri nostaa vauvan kätilölle, ja navan sulkemisen jälkeen kätilö nostaa vauvan sinulle rintasi päälle ihokontaktiin ollessanne molemmat hyvävointisia. Jos synnytyksesi käynnistyisi ennen sovittua sektiopäivää, tulette synnytysvastaanotolle ja leikkaus tehdään päivystyksellisesti tilanteen mukaan.

Joskus tilanne voi muuttua synnytyksen jo ollessa käynnissä. Äidin ja vauvan vointia seurataan huolellisesti synnytyksen aikana. Mikäli seurannassa äidin tai vauvan vointiin tulee merkittäviä muutoksia, on mahdollista, että vauvan on turvallisempi syntyä keisarileikkauksella. Päätöksen leikkauksesta tekee synnytyslääkäri. Syitä kiireelliselle keisarileikkaukselle ovat esimerkiksi synnytyksen pysähtyminen tai sikiön sydänäänikäyrässä havaitut poikkeavat muutokset. Kiireellinen keisarileikkaus tehdään tilanteesta riippuen puolen tunnin tai muutamankin tunnin sisällä. Myös kiireellinen keisarileikkaus pyritään tekemään aina spinaalipuudutuksessa ja puoliso tai tukihenkilö pääsee mukaan. Äidin ja vauvan voinnista riippuen kätilö nostaa vauvan syntymänsä jälkeen äidin rinnan päälle tai toisen vanhemman paidan alle ihokontaktiin. Myös lastenlääkäri tulee paikalle.

Hätäsektioon päädytään tilanteessa, jossa synnyttäjän tai sikiön vointi muuttuu niin huonoksi, että syntymän täytyy tapahtua muutamassa minuutissa. Tällöin kyseessä on hätätilanne. Hätäsektiossa synnyttäjä nukutetaan, joka on selkäpuudutusta nopeampi anestesiamuoto. Kiireen vuoksi puoliso tai tukihenkilö ei voi valitettavasti tulla leikkaukseen mukaan. Vaikka tilanteessa toimitaan nopeasti, kerromme puolisolle tai tukihenkilölle tietoja mahdollisimman pian, kun hän jää synnytysosastolle odottamaan. Kätilön lisäksi myös lastenlääkäri ja sairaanhoitaja vastasyntyneiden osastolta ovat ottamassa vauvaa vastaan. Kun vauva voi hyvin, pääsee hän toisen vanhemman ihokontaktiin synnytysosastolle odottamaan äidin toipumista heräämössä. Jos vauva tarvitsisi syntymänsä jälkeen seurantaa tai hoitoa vastasyntyneiden osastolla, toinen vanhempi voi olla hänen mukanaan.

Yleisimmät käynnistyksen syyt ovat yliaikainen raskaus ja lapsivedenmeno ilman omien supistusten käynnistymistä. Synnytyksen käynnistystä muista kuin lääketieteellisistä syistä ei suositella. Synnytys voidaan joskus joutua kuitenkin käynnistämään esimerkiksi pitkän sairaalamatkan, pakottavan perhetilanteen, äidin synnytyspelon tai uupumuksen vuoksi. Syitä on kuitenkin harkittava tarkkaan ja synnytys etenee aina paremmin, jos se saa käynnistyä luonnollisesti. Käynnistäminen on sitä haasteellisempaa, mitä varhaisemmin siihen ryhdytään. Käynnistyksen vasta-aiheet ovat pitkälti samoja, kuin alatiesynnytyksen esteet yleensä.

Synnytyksen käynnistys arvioidaan aina yksilöllisesti huomioiden äidin ja sikiön vointi, raskauden kesto,  aikaisempien synnytysten kulku, riskitekijät ja kohdunkaulan kypsyys. Ennen käynnistyspäätöstä synnyttäjän tulee tietää miksi synnytys käynnistetään, mitkä ovat käynnistyksen vaihtoehdot ja käynnistykseen liittyvät riskit. Ennen käynnistyksen aloitusta nämä asiat käydään kanssasi läpi ja käynnistysmenetelmäksi valitaan kuhunkin tilanteeseen sopiva ja riskittömin vaihtoehto.

Synnytyksen käynnistysmenetelmät

Jos vaikuttaa siltä että synnytys täytyy käynnistää, lääkäri arvioi tilannetta kokonaisvaltaisesti ja keskustelee vaihtoehdoista odottajan kanssa. Käynnistämismenetelmän valintaan vaikuttaa kohdunkaulan kypsyys, jonka synnytyslääkäri arvioi sisätutkimuksessa. Myös esimerkiksi aiempi keisarileikkaus voi vaikuttaa valittavaan käynnistysmenetelmään. Kohdunkaula on kohdun runko-osan ja emättimen välissä oleva synnytyskanavan osa, joka lyhenee ja avautuu synnytyksen aikana. Hyvin epäkypsässä tilanteessa puhutaankin ensin kohdunkaulakanavan kypsyttämisestä eikä synnytyksen käynnistämisestä.

Kohdunkaulan kypsyttämiseen käytetään prostaglandiinivalmistetta eli misoprostolia, joka aiheuttaa kuukautistyyppistä alavatsajomottelua ja supistuksia. Misoprostolitabletti annostellaan suun kautta tavallisesti kahden tunnin välein päiväsaikaan synnytysvuodeosastolla. Misoprostolihoidon aikana et siis voi kotiutua. Kun kohdunkaulakanava on hyvin epäkypsä, kypsyttäminen voi kestää joskus useitakin päiviä, mikä vaatii synnyttäjältä sekä puolisolta kärsivällisyyttä. Joskus kohdunkaulan avaamiseen voidaan käyttää myös dinoprostoni-nauhaa. 

Kohdunkaulaa voidaan tilanteen mukaan laajentaa myös mekaanisesti niin sanotulla ballonkimenetelmällä. Synnytyslääkäri vie sisätutkimuksen yhteydessä kohdunkaulakanavan läpi katetrin, jonka päässä oleva ballonki täytetään keittosuolaliuoksella. Ballonki asetetaan kohdun sisään lapsivesikalvojen ja kohdun seinämän väliin kypsyttämään kohdunkaulakanavaa paikallisesti. Käynnistyksen aikana kohdunkaulakanava alkaa lyhentyä ja avautua mekaanisen paineen sekä biokemiallisten reaktioiden vaikutuksesta. Supistukset alkavat noin 10 %:lle spontaanisti ballongin p nkallaan ollessa ja ballonki voi irrota itsestään kohdunkaulakanavan laajentuessa. Mikäli ballonki ei irtoa itsestään, se poistetaan sisätutkimuksen yhteydessä viimeistään vuorokauden kuluttua. Samalla synnytyslääkäri arvioi tilannekohtaisesti käynnistyksen jatkamista. Ballongin asettamisen jälkeen sinulta otetaan KTG ja jos sikiön sydänäänirekisteröinti on normaali, voit myös kotiutua ballongin kanssa. Tällöin sinua pyydetään palaamaan naistentautien ja synnytysten päivystykseen viimeistään vuorokauden kuluttua. Ballonkimenetelmää käytetään myös synnytysvuodeosastolla, ja joskus sen käytön aikana annetaan tilannekohtaisesti myös misoprostolia supistusten aikaansaamiseksi.

Myöhemmässä vaiheessa synnytyksen käynnistämiseen voidaan käyttää myös oksitosiini-infuusiota, ja sitä varten siirrytään synnytyshuoneeseen tarkempaa seurantaa varten. KTG-rekisteröinnin aikana kätilö antaa sinulle suonensisäisesti oksitosiinia tarkasti annosteltuna. Oksitosiinin tiputusnopeutta nostetaan vasteen mukaan riittävien supistusten aikaansaamiseksi. Välillä oksitosiinitiputuksessa pidetään taukoa, jos synnytys ei käynnisty tai lähde edistymään. Näin kehosi saa levätä.

Synnytys voidaan käynnistää kalvojen puhkaisulla siinä vaiheessa, kun kohdunkaula on riittävän kypsä. Kalvojen puhkaisu on kivuton toimenpide, jossa tehdään reikä sikiökalvoihin sisätutkimuksessa. Näin lapsivesi pääsee valumaan ulos. Kalvojen puhkaisu parantaa supistuksia ja edistää synnytystä, mutta sitä ei voida tehdä liian varhaisessa vaiheessa. Kalvojen puhkaisun jälkeen vauvan päähän asetetaan pieni elektrodipiuha, jonka kautta voidaan seurata sikiön sydänääniä.

Ihmislapsen syntymä on niin ihmeellinen tapahtuma, että millään menetelmällä ei voi ennustaa miten ja mihin aikaan lapsi lopulta syntyy.

Synnytyksen käynnistämiseen liittyvät riskit

Synnytyksen käynnistykseen liittyy menetelmästä riippumatta riski epäonnistuneeseen käynnistykseen ja pitkittyneeseen synnytykseen, jolloin saatetaan päätyä päädytään keisarileikkaukseen. Infektioriski suurenee synnytyksen pitkittyessä ja imukuppiavustusta tarvitaan useammin käynnistetyssä synnytyksessä. 

Kohdunkaulan kypsyys on tärkein synnytyksen käynnistymisen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Lisäksi synnyttäjän ikä ja terveys, ylipaino, sikiön koko, aikainen epiduraalipuudutuksen tarve ja supistuksia aikaan saavan oksitosiinitiputuksen tarve supistusten aloittamiseksi yhdistyvät keisarileikkausriskiin. Siksi käynnistämistä on harkittava aina tarkoin ja siihen tulisi olla lääketieteellinen syy. Kohdunkaulan kypsyttäminen ja synnytyksen käynnistäminen vievät tavallisesti useampia päiviä. Se vaatii synnyttäjältä kärsivällisyyttä ja on tärkeä huomioitava asia esimerkiksi silloin, kun synnytyksen käynnistämistä harkitaan odottajan uupumuksen vuoksi.

Useiden päivien käynnistely voi lisätä univelkaa ja rasitusta entisestään, joka vaikuttaa jaksamiseen myös synnytyksen jälkeen. Synnytyslääkäri ja kätilö keskustelevat aina kanssasi käynnistyksestä ja sen perusteista. Samalla keskustellaan myös mahdollisista riskeistä. Muista aina avoimesti kertoa omista ajatuksistasi ja kysymyksistäsi sinua hoitaville ammattilaisille. Olemme aina valmiita vastaamaan kysymyksiisi.